iPad: pelasta journalismi

Tilaan omalla rahalla tällä hetkellä yhtä sanomalehteä sekä viittä aikakausilehteä. Toinen mokoma tulee kotiin erinäisten töiden, liittojen ja muiden hämärien kytkyjen kautta. Kämpässäni pyörii paperia kuin Summan tehtaalla aikoinaan.

Odottelen hyvää lukulaitetta kuin kuuta nousevaa.

Lukulaitteiden nousu tulee iskemään pahiten juuri lehtitaloihin eikä niinkään kirjoihin. Suurin osa suomalaisista ostaa vain pari kirjaa vuodessa, joten satojen eurojen teknologiavimpain ei tule olemaan kilpailija vuosittaiselle Arto Paasilinnalle ja Laila Hietamiehelle. Lisäksi yleensä ihmiset lukevat yleensä yhtä kirjaa kerrallaan, joten mahdollisuus kantaa useampaa kirjaa pienemmässä tilassa on yhtä hyvä kuin isommat taskut laukkuihin. Sen sijaan lehtien maailma ei tule enää olemaan entisensä:

Missä ovat lehtien kanta-asiakkaat?

Lehtitalot kohtelevat pääsääntöisesti parhaita asiakkaitaan todella huonosti. Pahimmillaan minua ei edes kiitetä, vaan kestotilaajalle tipahtaa vain yli indeksin korotettu maksulappu tasaisin väliajoin. Pahimmillaan minulle pusketaan uusille asiakkaille kohdistettuja soidinkutsuja samaan aikaan kuin suoralaskutus ruksuttaa kovaa hintaa heikosta logistiikasta.

Uusia asiakkaita nimittäin houkutellaan alennuksilla, kylkiäisillä ja muilla ihanilla soidinkutsuilla. Vanhat kunnon tilaajalahjatkin ovat täysin hävinneet. Hollannin Mad-lehti jakoi aikoinaan tilaajalahjaksi kondomin. Tämä ehkäisyväline oli tietysti niitattu lehden keskiaukeamalle. Ajatus on kuitenkin tärkein. Minulle riittäisi edes se kiitos tasaisin väliajoin.

Tilaaminen ei ole kilpailuetu

Saanhan sentään lehteni kotiovelle ennen muita. Vai saanko? Usein tuore numero pyörii lehtipisteiden hyllyillä päivä ennen kuin kusti on polkenut sen perille. Islannin tulivuorenpurkauksen seurauksena esimerkiksi tuoretta Economistia ei saanut mistään Suomesta. Ulkomailta tulevat lehdet olisivat napin painalluksella lukulaitteessani.  

Miksi sitten vielä tilaan lehtiä kaiken tämän marmatuksen keskellä?

Uskon toimituksellisen sisällön tulevaisuuteen. Haluan lukea ammattilaisten tekemiä pitkiä kunnianhimoisia ja rajoja rikkovia reportaaseja. Haluan, että sisällöntuottajat saavat korvauksensa. Haluan lukea uusista asioista, joista en edes tiennyt olevani kiinnostunut. Mikäli tekisin ainoastaan itse sisältöjen valinnan, lukisin ainoastaan Fingerporin ja elitistiset musiikkihistoriikit. Luen kaikki lehdet kannesta kanteen, koska juuri niistä jutuista oppii, joita ei tulisi mieleenkään lukea. Niistä jutuista olen valmis maksamaan. 

En kuitenkaan halua tukea ehdoin tahdoin mitään organisaatioita, jotka eivät palvele parhaita asiakkaitaan. Steve Jobs, pelastaisitko tämänkin asian? Pliis.

Riku Vassinen

Konseptisuunnittelija

TBWA/PHS

On moderni mies, mutta ei robotti. Hänen kirjansa sisältömarkkinoinnista Digitaalinen jalanjälki (Talentum 2010) yhdessä Antti Isokankaan kanssa on nyt kaupoissa.